Paikallisesta rautatiejärjestelmästä täytyy kyllä sanoa sen verran, että hintaansa nähden se ei ole kovin luotettava. Perjantaina Loughborough-Leicester -välillä ei kulkenut lainkaan junia, koska Barrow-Upon-Soarissa oli jotain ongelmia radan kanssa ja eilen maanantaina rataosuudella oli sähkökatkoksia. Näppärä 12 minuutin junamatka Leicesteriin kesti lähemmäs 42 minuuttia. Jos mielii minnekään muuten kuin jalan, saa tosissaan varata siihen aikaa.
Ihmiset ovat kyllä hurjan kultaisia. Juna-asemalla harmaahiuksinen konduktööri kehotti olemaan juoksematta - ei siksi, että juokseminen olisi mitenkään erityisesti kiellettyä, vaan siksi, että juna oli joka tapauksessa myöhässä ja kävellenkin ehtisi. Torilla eksyneen näköiseltä tullaan kysymään "Are you lost? Can I help you?" ja jos jostain syystä joutuu itse kysymään tietä, jokainen vastaantulija on auliisti valmis neuvomaan niin monta kertaa, että varmasti osaat perille. Ainoastaan bussikuskit saattavat olla käytökseltään tylyjä, mutta he eivät välttämättä osaakaan montaa sanaa englantia. Kun vain olisi yhteinen kieli, esimerkiksi gujarati, punjabi, bengali, urdu tai hindi!
Kävin muuten tiistai-iltana katsastamassa Siperian kansallisbaletin "Joutsenlammen" Leicesterissä, De Montfort Hallissa. Sali ei ollut akustiikalla pilattu - tai siis sillä se juuri oli pilattu. Kuiva ja kaiuton akustiikka ei antanut pienelle ja epävireiselle orkesterille vähääkään anteeksi, kuulokuva toi enimmän aikaa mieleen lähinnä tivolin tai vappuisen torvisoittokunnan. Tanssi sen sijaan oli aivan nautittavaa. Erityisesti ihastuin miessolistin voimakkaisiin ja hallittuihin jeté-hyppyihin, mutta ohjelmalehtisestä en kyllä saanut selvää, minkäniminen tanssija oli kyseessä. Ilmeisesti Arkady Zinov, Alexander Butrimovich tai Kirill Litvinenko? Kaikkiaan Leicesterissä näyttää olevan aktiivinen tanssikenttä ja nuottikauppakin löytyi ilman sen suurempaa etsimistä. Sinne varmasti päädytään vielä useammankin kerran.
