Alakerran sienimetsämme on jälleen täydentynyt uudella tulokkaalla. Vaan ei huolta, kyseinen yksilö on nyt saanut nimen. Kyseessä on Peziza domiciliana, eli
Domicile cup fungus tai tuttavallisemmin Common indoor mushroom. Vapaasti käännettynä "yleinen kotisieni".
Kyseessä on täysin vaaraton, myrkytön (joskaan ei suoranaisesti syötäväksi kelpaava) sienilajike, joka luotettavien nettilähteiden mukaan kasvaa mieluusti missä tahansa kosteassa ympäristössä kylpyhuoneesta olohuoneeseen ja on varsin tavallinen mm. joka puolella Pohjois-Amerikkaa - sekä nähtävästi Englannissa.
Tietysti helpottavaa kuulla. Ja onhan se kiva tietää, kenen kanssa kylpyhuoneensa jakaa.
Vaan olen silti sitä mieltä että kasvattaisin mieluummin sieneni puutarhassa kuin ammeen alla. Ja "yleinen kotisieni"?!? Onko suomalainen yltiöhygienia todella johtanut siihen, että kansalaiset ovat vieraantuneet sellaisista normaaleista luonnoilmiöistä kuin sienikasvustosta olohuoneen nurkassa? Eläköön suomalainen rakennusteollisuus! Olkaamme ylpeitä tästä tietämättömyydestä!
Jos metsään haluat mennä nyt...
perjantai 16. toukokuuta 2008
torstai 8. toukokuuta 2008
Kesä on tullut
...ja grillikausi on avattu. Monena iltapäivänä aurinko on paistanut niin kuumasti, ettei omassa pihassa kykene istumaan kuin korkeintaan tunnin, pari. Leikattu nurmikko tuoksuu vihreältä ja tuoreelta ja jopa hyttyset ovat heränneet. Ah kesä!
Vappua juhlittiin hieman ennenaikaisesti huhtikuun viimeisenä viikonloppuna Lontoossa. Lämpötila nousi Hampsted Heathin viheriöllä lähemmäs hellelukemia ja joka puolelta kuului tuttu puheensorina. Lontoon suomalaiset järjestävät vuosittain vappupiknikin, joka on kaikin tavoin verrattavissa kesäkauden avajaisiin Ulliksella tai Vartiovuorenmäellä. Tunnelma oli hilpeä, ja ruokaa ja juotavaa oli, kuten tavallista, yllin kyllin liikaa.
Suomi-teemaa jatkettiin vielä Lborossakin. Vappuaatto kului Student Unionilla "International Day" -tapahtumassa. Naapurikojun intialaisia oli paikallinen ravintola sponsoroinut koristein ja lämpimin ruuin. Itse saimme selvitä kotitekoisilla karjalanpiirakoilla (joista kyllä kaikki kunnia Susannalle!), salmiakeilla ja kaikella sillä, mitä sinisestä paperista sai teipin ja saksien avulla aikaan. Lohduttauduimme sillä, että suomalaisuuden ydintä on kuitenkin aistikas pelkistäminen ja selkeä muotoilu.
Kotona kukin kämppiksistä on vuorollaan tarjonnut oman maansa herkkuja: dalia ja tikka masalaa, spagetti carbonaraa ja tiramisua sekä saksalaisia, rasvassa paistettuja taikinamöykkyjä (kyllä niillekin varmasti on joku paremmin myyvä nimi). Nyt oli suomalaisen illan vuoro. Tällä kertaa menu koostui venäläisistä ja ruotsalaisista vaikutteista, tarjolla oli nimittäin:
Suolakurkkuja, crème fraichea (Sainsbury's ei myynyt smetanaa), sipulisilppua ja hunajaa. Ruokajuomana snapsi nautittuna juomalaulun kera.
* * *
Suomalaisia lihapullia (quorn-taikinasta; vegetaarisia), perunamuusia, karpalohyydykettä ja ruisleipää ja voita. Ruokajuomana valinnan mukaan viiniä tai maitoa.
* * *
Ahvenanmaan pannukakkua, lakkahilloa, tuoreita vadelmia ja vaniljajäätelöä. Rohkeimmille salmiakkia.
Ylpeänä voin todeta, että jopa Intian tuhatvuotisen ruokakulttuurin kasvatti Konark oli vaikutettu suomalaisesta ruoasta. Saksalainen Felix puolestaan tyhjensi yksinään salmiakkikulhon - hyvä että nekin maistuvat sentään jollekulle. Loppuilta kuunneltiin tippa silmäkulmassa M.A. Nummista ja Juicea. Ehkä koti-ikävä sentään hiukan vaivaa.
Vappua juhlittiin hieman ennenaikaisesti huhtikuun viimeisenä viikonloppuna Lontoossa. Lämpötila nousi Hampsted Heathin viheriöllä lähemmäs hellelukemia ja joka puolelta kuului tuttu puheensorina. Lontoon suomalaiset järjestävät vuosittain vappupiknikin, joka on kaikin tavoin verrattavissa kesäkauden avajaisiin Ulliksella tai Vartiovuorenmäellä. Tunnelma oli hilpeä, ja ruokaa ja juotavaa oli, kuten tavallista, yllin kyllin liikaa.
Suomi-teemaa jatkettiin vielä Lborossakin. Vappuaatto kului Student Unionilla "International Day" -tapahtumassa. Naapurikojun intialaisia oli paikallinen ravintola sponsoroinut koristein ja lämpimin ruuin. Itse saimme selvitä kotitekoisilla karjalanpiirakoilla (joista kyllä kaikki kunnia Susannalle!), salmiakeilla ja kaikella sillä, mitä sinisestä paperista sai teipin ja saksien avulla aikaan. Lohduttauduimme sillä, että suomalaisuuden ydintä on kuitenkin aistikas pelkistäminen ja selkeä muotoilu.
Kotona kukin kämppiksistä on vuorollaan tarjonnut oman maansa herkkuja: dalia ja tikka masalaa, spagetti carbonaraa ja tiramisua sekä saksalaisia, rasvassa paistettuja taikinamöykkyjä (kyllä niillekin varmasti on joku paremmin myyvä nimi). Nyt oli suomalaisen illan vuoro. Tällä kertaa menu koostui venäläisistä ja ruotsalaisista vaikutteista, tarjolla oli nimittäin:
Suolakurkkuja, crème fraichea (Sainsbury's ei myynyt smetanaa), sipulisilppua ja hunajaa. Ruokajuomana snapsi nautittuna juomalaulun kera.
* * *
Suomalaisia lihapullia (quorn-taikinasta; vegetaarisia), perunamuusia, karpalohyydykettä ja ruisleipää ja voita. Ruokajuomana valinnan mukaan viiniä tai maitoa.
* * *
Ahvenanmaan pannukakkua, lakkahilloa, tuoreita vadelmia ja vaniljajäätelöä. Rohkeimmille salmiakkia.
Ylpeänä voin todeta, että jopa Intian tuhatvuotisen ruokakulttuurin kasvatti Konark oli vaikutettu suomalaisesta ruoasta. Saksalainen Felix puolestaan tyhjensi yksinään salmiakkikulhon - hyvä että nekin maistuvat sentään jollekulle. Loppuilta kuunneltiin tippa silmäkulmassa M.A. Nummista ja Juicea. Ehkä koti-ikävä sentään hiukan vaivaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)