Valokuvia

Olen lisäillyt muutamia valokuvia vanhoihin teksteihin, mutta ei sinne oikein mahdu tarpeeksi. Tässä siis sekalainen kuvamaraton:

Cambridge

Birminghamista
































Sammakko Fredrik Streetillä. Selvästi kiusaantunut äkillisestä julkisuudesta.

Sieniä ja papuja

Täytyy oikein juhlistaa legendaarista aamua, meillä on putkimies talossa!

Sitten taustoja... Yläkerran vessa on siis viimeiset kuusi viikkoa viihdyttänyt meitä huuhtelemalla altaan omatoimisesti kaksi-kolme kertaa minuutissa. Sisäsiistin kissan ymmärrän, mutta että vessa! Samaiset kuusi viikkoa olemme kukin vuorotellen soitelleet Ramille (vuokraisäntä) ja Jaylle (talonmies) ja pyytäneet heitä tilaamaan putkimiehen, mutta ilmeisesti asia oli niin kiusallisen epäolennainen, etteivät pyynnöt johtaneet oikein mihinkään tulokseen.

Epäolennainen pikkuasia olivat tietysti myös Simonin kattohuoneen kaihtimet, joita hän on odottanut nyt jo kolmatta kuukautta. Olemme koko porukka saaneet jo monet makeat naurut kun mihin tahansa hoitamattomaan asiaan joku on ehdottanut: "Soitetaan Ramille!".

Ongelma lähti viimein ratkeamaan, kun Konark esitteli kylpyhuoneesta löytämänsä lemmikin. Kylpyammeen ja lattian välistä kasvoi ilmielävä, uskottavasti ruttuinen vaaleanruskea sieni, kokoluokkaa 7 cm. Väittäisin, että sen luokan kasvia ei voi enää kutsua "fungus":ksi; kyseessä oli ilmiselvä "mushroom". En valitettavasti ehtinyt tallentaa näkyä kameralle, mutta voin vakuuttaa, että se oli komea! Jay hälytettiin paikalle, kylpyammeen alta löytyi vuoto ja nyt, NYT meillä on ihan oma putkimies korjaamassa ensin sen kylpyammeen ja sen jälkeen yläkerran vessan. Ja kun muutenkin on juhlan aihetta, Jay toi Simonin kaihtimet! Ei niitä sentään ole asennettu vielä, mutta ovatpahan hienosti näytillä olohuoneen nurkassa.

Olen ollut sitä mieltä, että jokaisen tämän talon asukkaan pitää aktiivisesti pitää huolta, ettei kukaan enää missään tilanteessa suosittele CBSLettings-yhtiötä kenellekään, mutta nyt saatankin joutua muuttamaan mieltäni...

Mitä kommuuniasumiseen tulee, täytyy myöntää että olen ollut iloisesti yllättynyt. Onhan se selvää, että kun talossa asuu poikamiehiä, keittiö on aina välillä sen näköinen. Ja olohuone. Ja kylpyhuone. Mutta toisaalta se on aika mukavaa, kun on koko päivän istunut yksinään koneen ääressä ja jokainen kotiin tulija käy vuorollaan koputtelemassa oveen sanoakseen "hi". Välillä katsotaan porukalla leffoja ja pelataan pokeria tai PlayStationia. Viimeksi taloon muuttanut Felix toi juuri tyttöystävänsä, joten nyt meitä on yhteensä seitsemän - talossa, joka on kunnallisen kaavoitusviraston (tms?) mukaan suuniteltu kahdelle asukkaalle. Vaan mikäs sen mukavampaa, kyllä me tänne mahdumme!

Pääsiäistä

Korkkasin kevättakin. Lämpötila kohosi lähemmäs 15 astetta ja lapset söivät jäätelöä katukiveyksellä. Metsänpohjassa kukkivat leskenlehdet ja kampuksella voikukat. Kaikki linnut laulavat ihan sekopäisinä, mustarastaat heti metsäkyyhkyjen jälkeen hyvinä kakkosina. Ja britit pukeutuvat - kuinkas muuten - toppeihin ja rantaläpsyköihin.

Palasimme juuri Beatlesin kotikaupungista Liverpoolista. Kiitos Helin vieraanvaraisuuden majoituimme viikonlopun kotoisassa kaksiossa aivan keskustan tuntumassa. Katsastamassa käytiin paitsi keskusta kävelykatuineen ja kiinalaiskortteleineen sekä tietenkin kampus, myös paikalliset katedraalit, jotka kumpikin ovat valmistuneet 60-70 -luvuilla, mutta vain toisesta niistä sen näkee päältäpäin. Katsokaa vaikka: kuvat 7 vs. 8. Mikä lie suuruudenhulluus seurakuntiin iskenyt, kun halusivat kasata kaksi tuon kokoluokan kirkkoa ihan vieri viereen ja samaan aikaan.

Matkan Beatles-osuus toteutettiin istumalla bussi-kiertoajelu "Magical Mystery Tour", jota voi kyllä suositella muillekin Liverpoolin matkaajille. Ajelun aikana katsastettiin kunkin Beatlen varhainen kotiovi (aika monessa asunnoista asuu nykyisin ihan tavallisia ihmisiä, mikä teki valokuvaamisesta puolin ja toisin hieman kiusallista) sekä "radiosta tutut" Strawberry Fields -lastenkoti ja Penny Lane -katu. Varsinkin jälkimmäinen oli erityisen sympaattinen: liikenneympyrän keskellä on tosiaan edelleenkin pieni katosrakennus ja kulmassa on parturi ja pankki (Lloyds). Näin tehdään arkipäivän lyriikkaa: "Ennen Mannerheimintiellä ajoi viitonen, silloin ilma oli enemmän lyijypitoinen. Nyt Mannerheimintiellä on varikko..." Tai "In Penny Lane there is a barber showing photographs... On the corner is a banker with a motorcar... Behind the shelter in the middle of a roundabout..."


Takaisin asiaan, kierroksen päätteeksi piipahdettiin Covern Clubilla, jolla Beatlet olivat esiintyneet kolmattasataa kertaa ennen varsinaista läpimurtoaan. Kaikkiaan kierros teki vaikutuksen - ehkä juuri siksi, että Beatles on niin voimakkaasti mystifioitu, ettei muusikoita ole oikein osannut ajatella yksilöinä. Kaupunkia katsellessa kävi jotenkin ymmärrettävämmäksi, että suuri ja mahtava Beatles olikin joukko ihan keskenkasvuisia - tosin kyllä lahjakkaita koulupoikia, jotka soittivat ameriikkalaista rokkia, koska kaupunki ei tarjonnut juurikaan muita virikkeitä. Ja sama lievästi epämiellyttävä savun ja kaasun haju leijailee tiilisissä työläiskortteleissa edelleen, niin Liverpoolissa kuin Loughborough'ssakin, mutta erityisesti Loughborough'ssa. Voi kun edes jotkut asiat muuttuisivat!