En olisi kyllä uskonut, että Suomen ja Britannian aikaero olisi niin merkittävä, että kroppa sen tunnistaisi, mutta näinpä vain tunnistaa! Aamun ”nukutaan niin pitkään kuin nukuttaa” päättyy keskimäärin seitsemän ja kahdeksan välillä ja iltaisin alkaa pää painaa jo heti yhdeksän jälkeen. Siinä siis ratkaisu vinoutuneeseen unirytmiin - vaihda aikavyöhykettä!
Ensimmäinen viikko on ollut tehokas. Omaan huoneeseen tuli lakana ja kunnolliset tyynyt, vessoihin käsipyyhkeet ja keittiöön tärkeimpiä ruokailuvälineitä ja pieni paistinpannu. Lisäksi saatiin käyttöön brittiläiset prepaid-numerot ja brittiläinen tili ja kaupunginkirjaston lainauskortit. Enää ei puutukaan kuin yliopiston atk-tunnukset. Sekä muovinen kahvisuppilo, jota täällä ei ilmeisesti tunneta lainkaan! Pikakahvin tarjonta on tukahduttanut kahvisuppiloiden kysynnän.
Kaupunginkirjasto muuten vaikutti päältäpäin aivan viattomalta laitokselta, vaikka myrkynvihreä onkin. Lainauskortit myöntänyt kirjastotäti oikein alleviivasi, kuinka kirjastosta voi ihan ilmaiseksi lainata vaikka mitä! Ilmaiseksi saa siis lainata kerrallaan max. 12 kpl kirjoja, kun taas cd ja dvd -levyjen lainaaminen maksaa punnasta kolmeen per levy per viikko. Jotenkin tuo maksullisuus sotii omaa oikeustajua vastaan - kirjaston tehtävä on sentään palvella ilmaiseksi laajaa yleisöä eikä tehdä bisnestä!
Bisneksestä puheenollen, tässä listausta asioista, joita voi halutessaan ostaa n. 60.000 asukkaan englantilaisessa pikkukaupungissa:
- silkkinen intialainen sari
- kuivattuja meduusan jalkoja (tai niitä hetuloita siinä perässä, miksi niitä nyt kutsutaan)
- hindi-urdu-hindi -sanakirja
- 40-50 eri laatua valmisruoka-annoksia, joista 20 kasvissyöjäystävällisiä
- mutta ei sentään kahvisuppiloa