maanantai 16. kesäkuuta 2008

Haikeutta ilmassa

Esseidenpalautus- ja tenttikausi on hurahtanut ohi sitten viimeisen blogimerkintäni. Tiiviitä viikkoja ovat olleet. Toukokuun lopulla istuttiin monena iltana yömyöhään kirjastossa kasaamassa viimehädässä lähteitä esseitä varten ja sen jälkeen toista kierrosta metsästämässä tenttikirjoja. Onni, että kirjasto on auki 24/7 lukukauden viimeiset kaksi kuukautta. Ei niin, että kurssien vaatimukset olisivat olleet mitenkään kohtuuttomia - lähinnä päinvastoin, moni kysymyksenasettelu antoi vain liikaa inspiraatiota kyseenalaistamiseen ja vielä uusien lähteiden etsimiseen. Vähemmälläkin hosumisella olisi pärjännyt. Veikkaanpa, etteivät brittiläiset opiskelijakollegat ottaneet tehtävänantoja puoliksikaan niin tosissaan.

Huhti-toukokuu oli ihanan aurinkoista aikaa. Elohopea nousi jatkuvasti hellelukemiin ja vielä lakkiaisviikollakin sain poltettua omalla takapihalla parissa tunnissa todella näyttävät rusketusraidat olkapäihin. Sittemmin ilma on viilentynyt, tänään Charlotten pihalla grillatessa kevättakki tuntui pitkähihaisenkin päällä ohuelta. Sadetta tulee harvakseltaan, mutta taivas on enimmäkseen pilvessä. Opiskelun kannalta se ei ole ollenkaan huono asia.

Samalla kun kelit viilenivät, erasmuslaiset katosivat koloihinsa valmistautumaan tentteihin. Ymmärtääkseni lukeminen ei tällä kertaa ollut niin tuskaisen intensiivistä kuin viimeisinä päivinä ennen joulun tenttejä, mutta sosiaalinen ympäristö hiljeni silti varsin tehokkaasti. Nyt kun tenteistä on suurin osa ohi ja vaihtarit alkavat kukin vuorollaan pakata laukkuja, on erilaisia illanistujaisia (ymmärrettävästi varsinkin jalkapalloteemalla) taas riittänyt. Tunnelma vaan on selvästi jo haikea. Melkein joka ilta toivotetaan jollekulle mukavaa kesää ja hyvää matkaa. Vaihtoajan loppuminen tuntuu epäreilusti äkkinäiseltä kun samaan aikaan pitäisi ehtiä juhlia "vielä kerran" ja valmistautua tentteihin. Vaan kun se viimeinen tentti on viimein pulkassa, on kaupunki jo hiljentynyt...

Ennen kotiinlähtöä aion vielä:
- Käydä vielä kerran nauttimassa autenttisesta bangladeshilaisesta ruoasta jossain paikallisessa ravintolassa
- Lahjoittaa turhan omaisuuteni hyväntekeväisyyteen ja tuntea siitä suurta ylpeyttä
- Katsoa kokonaisen jalkapallomatsin ja juoda tuopin olutta
- Lähettää kotiin postikortin - viimeinkin!